Ammattitutkinnot sisustusalalta

Olen viime päivinä lievittänyt neljänkympin kriisiäni pohtimalla työurani jälkipuolen sisältöä. Eikö keski-ikäisenä ole tyypillistä, että vaihdetaan suuntaa täysin ja aloitetaan joku ihan uusi koulutus? Ajatus on todella houkutteleva.

Itse olen tietysti etsinyt uutta suuntaa harrastukseni parista. Olen puolitosissani katsellut ammattitutkintoja sisustusalalta. Ammattitutkinnot voi nykyään suorittaa myös oppisopimuskoulutuksena tai tekemällä näyttökokeen, jolla saa muodollisen pätevyyden.

Sisustusalalta on löytynyt yllättävän paljon tarjontaa. Rajasin hakuni vain ammattitutkintoihin, en ole edes uskaltanut katsella ammattikorkeita tai yliopistoja. Toisen asteen tutkinnon suorittaminen ei ehkä veisi niin paljon aikaa. Olen muutenkin enemmän käytännön ihminen kuin teoreettisen oppimisen luonnonlahjakkuus.

Tänä syksynä yhdeksässä eri paikassa voi hankkia sisustusalan ammattitutkinnon. Koulut ovat käsi- ja taideteollisia ammatti- ja aikuisopistoja. Lähellä kotipaikkakuntaanikin olisi yksi opisto.

Onneksi kevään yhteishaku on jo mennyt. Ajatus on nimittäin huimaava ja riskialtis. Meillä on pieniä lapsia ja saan nykyisestä työstäni kohtuullista palkkaa. Tulotaso putoaisi, jos lähtisin opiskelemaan, vaikka oppisopimuskoulutus onkin palkallinen. Luulisin, etteivät sisustusalan harjoittelijan palkat huimaa päätä.

Alalla on myös hurjasti kilpailua, mitä, jos en saisikaan töitä? Joutuisin luikkimaan häntä koipien välissä takaisin vanhalle alalle. Onneksi minulla on nyt vuosi aikaa miettiä.